Morjensta pitkästä aikaa.

Täytyi ihan lähteä bloggaamaan, kun aloin epäillä järkeni vihreää valoa! Kotioveeni oli livahtanut uusi sukunimi! En ole naimisiin päässyt, kihlauksesta ei tietoakaan, tyttönimikin on aina vaan tuo sama Quu! Mennnä jolkuttelin ihan katutason nimitaululle tarkistamaan tilannetta, ja pahus sielläkin tuo uppo-outo nimi seinää koristi.

Mä nyymaar asun Linnassa, loppuelämän tuomio hankittu ilman suurempaa syytä, ikämäärällä toki. Vuosia kun on kertynyt sitten viimenäkemän kymmenkunta! Hohhoi, ootteko te tutut vielä siellä jossain, elossa ja virkeinä? Voi niitä yhteisiä muistoja etorilta blogeihin ja osaa vielä moikkaan facebookissa.

Jeps, tääl oon Turuspäi vanhana ja ryppyisenä majaillut, nytki ihan senioritalossa. Oltiin jossain vaiheessa kevytsenioritalo, mut huomasivat kaitten mun mittani, jotka ei menneistä pienentyneet ole ja palasimme taas täyteen mittaan. Tääl meit on miähhii ja naissii, muista sukupuolisist tai -puolettomist en tierä. Mukavaaki on, juorutaan, juodaan kahvia yhdessä ja joskus, ehkä usseemminki, nautiskellaan muitakin juomia. Älkää sit kertoko eteenpäin, kun seinällä taulu kieltää nauttimisen. Miten määki ikinauttija oon tänne kurjuuteen tulla tupsahtanut. Ihan on uutta seinää, ovea ja kalua talo täynnä, niin että takuukorjauksia jo toista kesää pihaammekin korjataan, kun maa eli lattia vuotaa vettä alatason autotalliin. 

Yksin tääl asustelen, mut kivasti on löytynyt kavereita. Isoisän pellot tuossa naapurissa synnyttävät talopoikasia vahdilla joka ihan hirvittää. Mahtaako niin nopeasti syntyvät talot pystyssäkään pysyä? Tänne on syntymässä iso asuinalue noin 8000 asukkaalle kaikkine tarpeineen ja tarpeettomine palveluineen. Kehitystä seuraan aurinkoiselta parvekkeelta.

Lapsenlapsi on kasvanut etäällä, mutta yhteyttä on lähes päivittäin, ainakin Whatsappilla. Yhä ja aina on elämäni paras eliksiiri on hän - ja punaviini.

Mä nyt leputtelen sormiani ja palaan pin, kun sanottavaa taas tuntuu löytyvän useammankin elämänaiheen verran.

Voikaatten hyvin 😂!