lauantai 6. marraskuuta 2021

 Niin se aika kuluu, viimeksi täällä kesäkuussa. Nyt sanottavaa pursuu pää, sormetko jakavat. Katsotaan...

Kesä kivasti senioritalossa, syksyn tapahtumat tummia varjojaan luo. On se ihmisryhmä yhdessä aina ongelmia täysi. Niin täälläkin.

Riidellään, haukutaan, petkutetaan. Yhdessä on hauskaakin, Hyviä, lämpimiä ihmissuhteita kaiken ohessa. Kerrostalo senioritalona ilman ohjausta, toimintatapoja, harrastusmahdollisuuksia. Erikuntoisia ihmisiä, niin sielultaan kuin fyysisesti. Ja yks tällainen rämäpää, joka haluaa, että kaikilla mukavaa, yhdessä ja erikseen. Halolla tulee päähän, hymyistä lämpöä. Teet sitä tai tätä, kaikille ei voi kelvata. Mutta miksi ei sanalla kohdata ja silmästä silmään. Selkä ei ole sielunpeili. Perässä heiluvat sanat saattavat satuttaa, mutta nenän edessä niihin voi kommentoida, ja asioita käsitellä.


Minua vedetään nyt oikeuteen, teen ja sanon minä mitä tahansa. Paperien "varastaminen"  pitäisi olla jokanaisen ja -miehen oikeus. Vaan jos niissä informoivaa asiaa, väärä ihminen on vaan ne tuonut esiin ja vielä mennyt nimensä niin kuittaamaan !.


Onko jossain ostettavissa "suuhun vetoketju, siihen munalukko ja avain kaivoon"- systeemiä. Korvalukot tarpeen myös, tulpat ei auta kuin kevyeeseen vetoon. Kaipaan puhallustorvea lempeällä äänellä, voimakkaalla vaikutuksella, otsan läpi vaikuttamaan, sydämeen osumaan. Vaan jos ei ole sydäntä. Vain kivinen muisto menneestä tuntotaidosta rinnansyrjässä. Jospa aivotoimintakin jo uuden ja vanhan kierteessä, ei vastaanota uutta, makoilee vain vanhoissa lakanoissa, joista jousto ja värien kirkkaus  hävinneet.


Taidan hankkia pinkit vahvat fiskarssit, siis sakset, ja leikata itseni ulos, pois pois ja vielä kauemmas.

Nyt poistin pintatuskani, avaruuteen tähän ja tuonne. Maailma siunatkoon meitä ihmisiä paremmalla, vaikka lähiuhkat, sairaudet ja ilmansaasteet niin lähelle muuttavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti