Niin se aika kuluu, viimeksi täällä kesäkuussa. Nyt sanottavaa pursuu pää, sormetko jakavat. Katsotaan...

Kesä kivasti senioritalossa, syksyn tapahtumat tummia varjojaan luo. On se ihmisryhmä yhdessä aina ongelmia täysi. Niin täälläkin.

Riidellään, haukutaan, petkutetaan. Yhdessä on hauskaakin, Hyviä, lämpimiä ihmissuhteita kaiken ohessa. Kerrostalo senioritalona ilman ohjausta, toimintatapoja, harrastusmahdollisuuksia. Erikuntoisia ihmisiä, niin sielultaan kuin fyysisesti. Ja yks tällainen rämäpää, joka haluaa, että kaikilla mukavaa, yhdessä ja erikseen. Halolla tulee päähän, hymyistä lämpöä. Teet sitä tai tätä, kaikille ei voi kelvata. Mutta miksi ei sanalla kohdata ja silmästä silmään. Selkä ei ole sielunpeili. Perässä heiluvat sanat saattavat satuttaa, mutta nenän edessä niihin voi kommentoida, ja asioita käsitellä.

Minua vedetään nyt oikeuteen, teen ja sanon minä mitä tahansa. Paperien "varastaminen"  pitäisi olla jokanaisen ja -miehen oikeus. Vaan jos niissä informoivaa asiaa, väärä ihminen on vaan ne tuonut esiin ja vielä mennyt nimensä niin kuittaamaan !.

Onko jossain ostettavissa "suuhun vetoketju, siihen munalukko ja avain kaivoon"- systeemiä. Korvalukot tarpeen myös, tulpat ei auta kuin kevyeeseen vetoon. Kaipaan puhallustorvea lempeällä äänellä, voimakkaalla vaikutuksella, otsan läpi vaikuttamaan, sydämeen osumaan. Vaan jos ei ole sydäntä. Vain kivinen muisto menneestä tuntotaidosta rinnansyrjässä. Jospa aivotoimintakin jo uuden ja vanhan kierteessä, ei vastaanota uutta, makoilee vain vanhoissa lakanoissa, joista jousto ja värien kirkkaus  hävinneet.

Taidan hankkia pinkit vahvat fiskarssit, siis sakset, ja leikata itseni ulos, pois pois ja vielä kauemmas.

Nyt poistin pintatuskani, avaruuteen tähän ja tuonne. Maailma siunatkoon meitä ihmisiä paremmalla, vaikka lähiuhkat, sairaudet ja ilmansaasteet niin lähelle muuttavat.

 Morjensta pitkästä aikaa.

Täytyi ihan lähteä bloggaamaan, kun aloin epäillä järkeni vihreää valoa! Kotioveeni oli livahtanut uusi sukunimi! En ole naimisiin päässyt, kihlauksesta ei tietoakaan, tyttönimikin on aina vaan tuo sama Quu! Mennnä jolkuttelin ihan katutason nimitaululle tarkistamaan tilannetta, ja pahus sielläkin tuo uppo-outo nimi seinää koristi.

Mä nyymaar asun Linnassa, loppuelämän tuomio hankittu ilman suurempaa syytä, ikämäärällä toki. Vuosia kun on kertynyt sitten viimenäkemän kymmenkunta! Hohhoi, ootteko te tutut vielä siellä jossain, elossa ja virkeinä? Voi niitä yhteisiä muistoja etorilta blogeihin ja osaa vielä moikkaan facebookissa.

Jeps, tääl oon Turuspäi vanhana ja ryppyisenä majaillut, nytki ihan senioritalossa. Oltiin jossain vaiheessa kevytsenioritalo, mut huomasivat kaitten mun mittani, jotka ei menneistä pienentyneet ole ja palasimme taas täyteen mittaan. Tääl meit on miähhii ja naissii, muista sukupuolisist tai -puolettomist en tierä. Mukavaaki on, juorutaan, juodaan kahvia yhdessä ja joskus, ehkä usseemminki, nautiskellaan muitakin juomia. Älkää sit kertoko eteenpäin, kun seinällä taulu kieltää nauttimisen. Miten määki ikinauttija oon tänne kurjuuteen tulla tupsahtanut. Ihan on uutta seinää, ovea ja kalua talo täynnä, niin että takuukorjauksia jo toista kesää pihaammekin korjataan, kun maa eli lattia vuotaa vettä alatason autotalliin. 

Yksin tääl asustelen, mut kivasti on löytynyt kavereita. Isoisän pellot tuossa naapurissa synnyttävät talopoikasia vahdilla joka ihan hirvittää. Mahtaako niin nopeasti syntyvät talot pystyssäkään pysyä? Tänne on syntymässä iso asuinalue noin 8000 asukkaalle kaikkine tarpeineen ja tarpeettomine palveluineen. Kehitystä seuraan aurinkoiselta parvekkeelta.

Lapsenlapsi on kasvanut etäällä, mutta yhteyttä on lähes päivittäin, ainakin Whatsappilla. Yhä ja aina on elämäni paras eliksiiri on hän - ja punaviini.

Mä nyt leputtelen sormiani ja palaan pin, kun sanottavaa taas tuntuu löytyvän useammankin elämänaiheen verran.

Voikaatten hyvin 😂!